Viisi vuotta sitten en kuvitellut elämääni tälläiseksi. Mun piti olla kuuluisa kirjoittaja, mutta johonkin se vaan katosi, taito kirjottaa ja luoda jotakin uutta, mielikuvitus.

Mun ei pitänyt elää arkisessa suhteessa, mun piti elää kiivaassa, romanttisessa ja kiihkeässä suhteessa. Ei saa käsittää väärin, rakastan "miestäni" ja haluan elää hänen kanssaan. Arki vaan painaa välillä kummankin päälle.

Mä en vain kuvitellut, että mun elämä ois tätä. Just tätä. Sen vaan piti olla jotain muuta.

Nykyään mun elämäni pyörii koirien, kullan ja kodin ympärillä. Pitäs varmaan alkaa opiskeleen, niin sais tohon joukkoon vielä tylsän työn. Ongelma vaan on, että mä en tosiaan tiä, mitä haluaisin tehdä.

Seksi sentäs on hyvää, mä en vaan saa sitä tarpeeksi.

Aina on jotain valitettavaa, mutta on siinä hyvääkin. Rakas mies, ihanat koiruudet, hyvät ystävät ja tottakai perhe, josta välitän.

Toisaalta, tykkään mun elämästä, mutta.. Tuntuu vaan välillä saamattomalta, toisaalta mä olen saanut paljon, paljon enemmän kun monet muut.

Ei mun tarvi vielä saavuttaa mitään parempaa, myöhemmin kyllä, mutta nyt on hyvä näin.

Jestas, näin se vaan muuttuu, kun sitä ajattelee. Menee syvemmälle itseensä, hajottaen muurin.