Eli jatketaan nyt siitä uudesta miehestä..

 

Noh, me ollaan tiedetty toisemme jo pidempäänkin. Kumpikin katseltu toisiamme salaa, toisen tietämättä.

Pari kk sitten herra laittoi mulle viestiä fb:ssa, mä sitten hivenen humalassa aloin laitteleen sille viestejä ja ennätettiin sopiakin, että äijä tulee hakeen, mutta mä en sitten päässytkään lähteen. Onneksi..

Seuraavana päivänä mä sit kävin kahvilla..

 

Tänne mä sit muutin äijän tykö, kun se pyysi. Enkä mä kyllä ole (ainakaan vielä) katunut. Vähän ehkä pelottaa, kun niin moni on varottanut, että se leikkii mulla ja mä olen sinisilmänen hölmö, kun uskon sen puheet.

Okei, mä voin olla tyhmä ja vaikka mitä, mutta kun mulla vaan on tapana uskoa ihmisiin ja luottaa niihin. Ehkä mä sit joskus opin ettei kaikkiin voi luottaa, mutta vielä mä haluan uskoo, ettei mikään pysty satuttaan mun nuorta sydäntä, että mun rakkaat suojelee mua siltä, ne rakkaat jotka on jo jatkanut matkaansa tonne rajan taa.

Meidän suhde on muutenkin niin alussa, etten mä paljon vielä anna sen kestävyydelle arvoa, mä olen kuitenkin niin hankala ihminen, että harva jaksaa mua pidempään katsella.

Kuitenkin mä ainakin luulen olevani rakastunut..

Olo on niinkuin jollain teinillä..

 

Antaa sen sitten leikkiä ja kusettaa, jos haluaa. Ehkä mä opin sitten jotain.